23.9.2008 muuttui maamme kouluhistoriassa monen nuoren oppilaan elämä lopullisesti. kuolema, loukkaantuminen, mukanaolo:puhumattakaan uhrien omaisten tunteista juuri nyt.
Yhteisöllisyyttä perätään, samoin lapsen kanssa vietettyä aikaa: kykyä havainnoida pahoinvointia.Kysymys miksi?välittäminen, puhuminen (varsinkin tunteista) ja yhdessäoleminen ja erilaisuuden hyväksyminen, on tärkeämpää, kuin suorittaminen!
sytytän kynttilän kunnioittaakseni surman uhreja ja heidän muistoaan!äiti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti